Vuoden vaihtuessa Italian televisio lähetti astrologisia ennusteita tulevalle vuodelle. Eräässä niistä todettiin, että meillä jokaisella on taipumus johonkin, jokainen meistä toteuttaa rooliaan tässä elämässä. Meidät on lähetetty tänne jotakin tehtavää varten. Se voi olla suutari, se voi olla puutarhuri, se voi olla keksijä, se voi olla insinööri, se voi olla kotirouva, se voi olla hyväntekijä…
Onnekkaita ovat he, jotka oivaltavat oman taipumuksensa ja ryhtyvat toteuttamaan sitä, sillä siitä voi tulla ammatti! Jos ihminen on tajunnut taipumuksensa ja on kyennyt tekemään siitä itselleen ammatin, sen onnellisempaa ihmista ei maailmassa ole! Uskon vakaasti tähän väittamään sillä minähän olen juuri toiminut noin.
Kuulun Riminin läänin Yrittäjänaisiin ja sitä kautta minut kutsuttiin kahteen ylä-asteen luokkaan pitämään esitelmää omasta ammatistani. Sanoin nuorille, etta jos heillä on joku intohimon kohde harrastuksena, niin rohkeasti vaan sitä kasvattamaan. Sanoin myös että tiedän varsin hyvin että heita kaikkia ymparöi sukulaisten muuri, jolla on suuret odotukset teistä… ehkä isä tai äiti joka haluaa teidän toteuttavan oman särkyneen haaveensa tai sen mistä he uneksivat nuorina.
Sanoin, että vaikka saattaa tuntua oudolta, niin sanoin heille, etta oman onnellisuutenne kannalta, unelmanne on tärkeampi kuin suvun odotukset. Minulla on itselläni kaksi jo aikuista lasta. Toinen heistä on jo kokenut tietynlaisen älynväläyksen ja tietää mita haluaa tehdä ammatikseen… Toinen ei…
Itse ajauduin oppaan ammattiin monien matkojeni jalkeen. Olin tuntenut voimakasta kiinnostusta Italiaan. Sen kieleen, musiikkiin, taiteisiin, muotiin, historiaan, valoon… Aloitin italian kielen opiskelun nuorena kuunnellen Parlophonen sinkkulevyja ja muistan vieläkin ihanan miehen äänen joka lausui ”le lunghe cortine di seta”… Olin jopa oleskellut Italiassa yli vuoden, mutta palasin takaisin Suomeen. Aika kypsytti ajatuksen etta rakkaimmasta harrastuksestani voisi tulla ammatti.
Näin Finnmatkojen ilmoituksen Helsingin Sanomissa joulukuussa 1982. Koin sen todella voimakkaasti. Aivan kuin selkääni olisi kasvaneet siivet ”MINUN PAIKKA!!!!”. Lähetin paperit, pääsin ensimmäiseen haastatteluun… minut kutsuttiin psykologisiin testeihin… minut kutsuttiin esiintymis- ja kielitestiin… lopulta meitä oli enää 15, vaikka alunperin porukkaa oli useita satoja!!! Pääsin koulutukseen ja kurssille ja olin ensimmäinen joka lähetettiin kurssin jälkeen maailmalle!!!! Sillä tiellä olen….
Muistan vielä kuinka kouluttaja kysyi kurssilla ”kuka osaa arvata kuinka pitkään matkaopas viihtyy alalla?”… porukka arvaili 2vuotta, 5vuotta… totuus on kaksi kuukautta!!!! Pisti miettimään… Monen mielestä oppaan ammatti on unelma-ammatti, mutta harva tietää etta oppaan ammatti vaatii jatkuvaa opiskelua, joustavuutta, kärsivällisyyttä. Työpäivät venyvät usein jopa 15-tuntisiksi… Ensimmaisten vuosien aikana jouduin vaihtamaan kohdetta jopa 9 kertaa. Se oli aika rankkaa…
Kesät sain tyoskennella aina Italiassa, sillä osasin italian kielta jo opaskurssille mennessäni. Kun sitten avioiduin italialaisen miehen kanssa ja tulin äidiksi, en reissannut enää talvisin vaan asetuimme perheeni kanssa Italiaan. Täällä olen edelleen, nykyisin yksityisyrittäjänä. Ajat ovat muuttuneet. Moni varaa matkansa ja palvelunsa, myös matkaoppaan, suoraan netin kautta. Teen yhteistyötä useamman italialaisen matkatoimiston kanssa. Nettisivuni on hyvin esilla… Riittää kun pistää hakumoottoriin ”italian opas” niin nimeni tulee ensimmäisenä.
Rakastan työtäni. Se on osa elämääni. Viimeisten vuosien aikana olen opastanut italialaisia ryhmia Pohjoismaihin. Ihaninta on tietenkin opastaa italialaisryhmia Suomessa. Saariselka, Rovaniemi, Järvi-Suomi, Helsinki!
Hyvää Uutta Vuotta ja BUON ANNO!
Maarit Kerojärvi
www.italian-opas.sistel.it
